Rannikkosisarten Säätiö

RANNIKKOSISARTEN SÄÄTIÖ sr

SÄÄTIÖN TARKOITUS

Säätiön tarkoituksena on sen omaisuuden tuotto- ja voittovaroilla avustaa ja tukea niitä rannikkosotilaiden virkistys- ja sivistystoimintaan osallistuneita Suomen naisia, jotka ovat joutuneet avun tarpeeseen.

Jaamme stipendejä ja apurahoja merivoimien kursseilla opiskeleville kadeteille ja varusmiehille, sekä jatko-opintoja harjoittaville merivoimien viran- ja toimenhaltijoille.

Säätiö palkitsee myös edistyneitä ja kuntoisuutta osoittaneita merivoimissa palvelevia varusmiehiä ja turvaa sotilaskotien toiminnan jatkuvuutta merivoimien joukko-osastoissa.

SÄÄTIÖN HISTORIASTA

Kolme Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen sisarta perusti joulukuussa 1944 säätiön nimellä Rannikkosisarten työntekijäsäätiö.

Kolme Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen (myöhemmin Rannikkosotilaskotiyhdistys) sisarta perusti joulukuussa 1944 säätiön nimellä Rannikkosisarten työntekijäsäätiö. Säätiön tarkoituksena oli sen omaisuuden tuotto- ja voittovaroilla avustaa ja tukea niitä rannikkosotilaiden virkistys- ja sivistystoimintaan osallistuneita Suomen naisia, jotka joko sairauden tai muusta heistä riippumattomasta syystä ovat joutuneet avun tarpeeseen.

Perustajat olivat keränneet pienen peruspääoman ja Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen hallitus ja muutamat paikallisosastot lahjoittivat heti vuoden 1945 alussa varoja säätiön toimintaan. Jo samana vuonna säätiö osti ”vanhoille ja työkyvyttömille rannikkosisarille kahdet parihuoneet ja 12 ns. hellakakluunihuonetta”.

Säätiön taloudellisen tilanteen parantuessa 1950-luvulla alettiin maksaa muutamille kauan sotilaskotiyhdistystä palvelleille työntekijöille pientä eläkettä. Työntekijöiden yleinen eläkelaki tuli voimaan 1.7.1962 ja sen jälkeen ei uusia eläkeläisiä otettu säätiön piiriin. Aikaisemmin myönnettyjen eläkkeiden maksaminen jatkui vielä1970- luvulla.

1970 säätiön nimi muutettiin Rannikkosisarten säätiöksi. Nykyiset säätiön säännöt ovat vuodelta 1986 ja ne mahdollistivat avustuksien ja stipendien antamisen varusmiehille, kadeteille sekä puolustusvoimien palveluksessa oleville henkilöille.

Kun eläkkeiden ja muiden rahallisten tukien maksaminen entisille sotilaskotien työntekijöille loppui 1980-luvulla, suunnattiin tukea Rannikkosotilaskotiyhdistyksen sotilaskotien kalustamiseen ja stipendien jakamiseen merivoimien oppilaitoksissa. Luultavasti jokaisen RSKY:n sotilaskodin kalustamiseen ja keittiön varustamiseen on säätiö vuosien mittaan osallistunut. ”Oman yhdistyksen” toiminnan tukeminen säätiön sääntöjen puitteissa on ollut aina tärkeää. Vakiintuneen toiminnan rinnalla säätiö on viime vuosina entistä enemmän tukenut RSKY:n sisarten virkistystoimintaa.

Säätiön talous on vakaa ja suurin osa omaisuudesta koostuu asunto-osakkeista, mikä takaa säätiölle jatkuvan tasaisen tuoton. Säätiön hallituksessa on seitsemän Rannikkosotilaskotiyhdistyksen sisarta, jotka toimivat ilman korvausta. Säätiön hallitus pyrkii jatkuvasti löytämään uusia tukemisen kohteita koko RSKY toiminta-alueella ja ottaa mielellään vastaan ideoita ja anomuksia.

Helsinki 4.2.2016

Marja Rahikainen, Rannikkosisarten säätiön entinen puheenjohtaja

TARINOITA

Miekkajuhla

27.8.2019

Sotilaskotitoimintaa

Sotilaskotisisaren ”sotisovassa”

O lin 4.6. Marskin patsaalla järjestöasussani edustamassa yhdistystäni (Rannikkosotilaskotiyhdistys) ja Sotilaskotiliittoa. Tilaisuuden päätyttyä päätin pistäytyä läheiseen tavarataloon. Tavallisesti matkaan kuluu kävellen 5-10 minuuttia. Eipä aikaakaan, kun japanilainen turistiryhmä halusi tietää, mikä asuni oli ja pyysi saada kuvata. Kesä oli parhaimmillaan ja turisteja riitti: kuvia otettiin yksin ja yhdessä. Veteraanit pysäyttivät useaan otteeseen ja kertoivat kokemuksiaan sotapesästä (sotilaskodista) ja kuulinpa monia kertomuksia Summan ja Talin-Ihantalan taisteluistakin. Useimmat varusmiehistä tervehtivät, mutta yksi heitä kertoi isoäitinsä olleen perustamassa yhä toimivaa sotilaskotiyhdistystä. Sotilaskotisisaret, joita en aiemmin ollut tavannutkaan, tulivat juttelemaan ja kertoivat lomasuunnitelmistaan. Kun lopulta olin määränpäässäni, matkaan oli noiden 5-10 minuutin sijasta kulunut tunti ja vartti! Asu oli tehnyt tehtävänsä: ulkopuolisia, matkailijoita se oli kiinnostanut. Asevelvollisuuttaan suorittavat ja veteraanit samoin kuin sotilaskotisisaret olivat tunnistaneet sen, niinpä minua oli helppo lähestyä.

”Tässä sinulle motto.”

K errottuani työtoverilleni sotilaskotityöni aloittamisesta, hän sanoi minun tarvitsevan tunnuslauseen. ”No, mistä minä sellaisen?” Hän mietti hetken, napsautti sitten sormiaan ja loihe lausumaan pilke silmäkulmassan: ”Minä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että lataan ja ammun, kunnes tantereelle sammun.”